6.12.2016

Yksinkertaisuuden kauneus


Omista vähemmän, tee enemmän.

Olen huomannut vaatemakuni muuttuneen hiljalleen. Kenenpä toki ei olisi? Omalla kohdallani se muutos on tapahtunut suuntaan jossa puen aina vain yksinkertaisempia vaatteita päälleni. Mekon kuvt on otettu jo lokakuussa, olivat uinuneet muistikortilla siitä saakka. Yksinkertaisuudessaan kaunis mekko jonka juttu ovat hihat. Kovin paljon korujakaan en sen kanssa halua pitää, pitkät korvikset koristavat kokonaisuutta hyvin ja muuta ei sitten oikeastaan ollutkaan. Rannerekoru joka on ollut kädessä siitä saakka kun sen kesällä sain. Mekko on alunperin ostettu keväällä, se on on niitä ostoksia, jonka tein ja joka jäi kaappiin odottamaan vain parempaa aikaa, sitä hetkeä jolloin pitää sitä. Kun sellainen sitten tuli lokakuussa niin olihan se ilo kaivaa kaapista toimiva ja istuva vaate.

Mekko kuvastaa oikeastaan sitä, miten pääosin valitsen vaatteeni nykyään: Yksinkertaista, mutta tulisi olla joku juttu. Tässä tapauksessa hihat ovat se juttu jonka takia mekko ei kovin paljon muuta seurakseen saanutkaan. Mitä sitä koruilla sotkemaan. Viisikin vuotta sitten olisin varmasti mallannut siihen niin korua, vyöt kuin jotain muutakin koristetta, nykyisin alan taipumaan enemmän ja enemmän minimalismin puolelle. Tai käytännöllisyyden, ihan miten tätä haluaa ajatella.

Harkitsin hetken, jos toisenkin, kuvien julkaisua, näyttäähän tuo vihreä tausta tähän aikaan vuodesta jo väärältä, mutta toisaalta, mihinkäs ne juhlavaatteet siitä muuttuisivat. Tämä tosin olisi niihin tämän illan kuvatuimpiin juhliin etiketin mukaan liian lyhyet. Täällä, kuten niin monessa muussakin kodissa varmasti ne katsotaan ruudun välityksellä.

rauhallista itsenäisyyspäivää!

Mekko: Veromoda // Kengät: Deichmann

3.12.2016

Lumen keskellä


Ensilumi ei ole vain tapahtuma, se on maaginen tapaus.

En varsinaisesti ole talven ystävä, en ole koskaan ollutkaan. Suuri määrä vaatteita ja niiden toppaaminen päälle ei ole koskaan ollut se suurin suosikkini. Kaipaan valtavasti myös kesän valoa. Tähän toki helpotti työpaikan fyysisen sijainnin vaihtaminen, nykyinen on valoisa ja avara paikka, joten sitä valoa näkee edes sen ikkunan läpi koko päivän. Voisin ottaa työmatkasta ja työpaikalta sisältä ulospäin kuvat, instassa ne toki ovat jo olleet, mutta ehkä tännekin saakka. Vaan se ei ei ollut aihe josta tänään olin ajatellut kirjoittaa. Vaikkakin töiden muutto on kyllä se syy, miksi blogiin en ole hetkeen päässyt. On ihan pikkaisen eventtiä siinä hommassa että konttori saadaan muutettua ja pakattua. Oli kyllä sen arvoista.

Aiheena piti kyllä tänään olla talvi. En ole koskana tykännyt talvesta, paitsi olen huomannut taipuvani siihen kun on semmonen kiva pieni pakkanen ja lunta niin talvihan on ihan kiva. Ainakin ne ensimmäiset lumipäivät. Etelessä taisi kuvien lumi kestää kaksi viikkoa ja sen jälkeen tulivatkin vaihdellen loska ja jää kelit. Nyt taitaa olla joissain kohdissa pienesti lunta tarjolla. Sen verran kuitenkin pysyi lumi, että ehdin ystävän kanssa Ruukinrantaan kävelylle ja vähän, no kuten alemmista kuvista voi päätellä, myös heittäytymään lapsekkaammaksi.

Yksi talviharrastus, joka uupuu oikeastaan kokonaan itseltäni on laskettulu (tai lautailu). Olen muutaman kerran käynyt kokeilemassa, mutta ei se vaan ole se oma juttuni. En tiedä olisiko se, jos olisin lapsena siihen tottunut. Olin hiihtolomat mummin ja ukin kanssa mökillä, enkä kyllä vaihtaisi niitä Tammisaaren hiihtolomia ja niiden muistoja pois mistään hinnasta. Mutta arvattavasti siellä ei pahemmin lasketeltu. Toisinaan mietin, pitäisikö lajia kokeillanäin aikuisena uudelleen. Sitten avaan Rukan tai jonkun vastaavan paikan sivut ja tuijotan hetken hintoja jonka jälkeen suljen sen välilehden kokonaan koneella. Josko kuitenkin priorisoisin sekä lomapäiväni että rahani johonkin muuhun. Pitäisi ehkä katsoa vähän lähempää kuin suoraan Lapista. Varsinkin kun haluaisin Lappiin myös kesällä kun on yötönyö ja syksyn ruskaan ja sitten haluaisin kuitenkin ulkomaille... Että joo, loppuu kyllä varallisuus jos vielä menee laskettelemaankin.


Joten siis lumesta tulee nautittua nimenomaan täältä etelästä käsin silloin kuin sellaista luksusta täällä on tarjolla. Kovin harvoin lopulta mutta kuitenkin yleensä sen kerran tai kaksi vuodessa. Niinpä siis tulikin tehtyä lumienkeliä ja kokeiltua klassikkoa lunta kuusen (oli kyllä mänty) oksalta kasvoille. Siis niitä tavallisia talvipäivän iloja joita sitä tuli koettua lapsenakin. Jos olisi ollut oma kotipiha olisin varmaan tehnyt lumilyhdynkin, mutta en sitten meren rannalle tehnyt, eipä tosin ollut kynttilääkään mukana.

Kaikkineen on kuitenkin myönnettävä, että etelän talvi, jossa pysyy pystyssä ja jossa ei ole lunta yleensä koko talvea polviin saakka sopii itselleni paremmin. Niin paljon kuin hetken aikaa lumesta nautinkin, niin mitä luultavammin kyllästyisin pitkässä juoksussa siihen lumen määrään. Toisaalta en ole tottunutkaan siihen. En muista oikeasti sitä, että edes lapsena olisi aina ollut lunta. Ehkä tammi- ja helmikuussa, mutta ehdottomasti ei kyllä jouluna ainakaan.

Millaisia muistoja teillä on talvesta? Oletteko te talvi-ihmisiä?

Hyvää viikonloppua!

Takki: Torstai // Pipo: Nike // Housut: Halti // Kengät: Partioaitta // Huivi ja hanskat: Vanhat

Kaikki kuvat: Teemu Salminen

21.11.2016

Lyhyt hetki irti arjesta


Kyse ei ole siitä "onko aikaa" vaan siitä tekeekö aikaa.

Edellisessä postauksessa puhuttiin jo hitusen priorisoinnista ja jatketaan siitä tässä postauksessa. Mistä ihmeestä sitä aikaa oikein saa kaivettua, miten ihmeessä aika riittää kaikkeen? Eihän se riitä, se on ihan totta. En voi mitenkään sanoa, että olisi enemmän aikaa käytössä kuin kenelläkään muullakaan. 24 tuntia on täälläkin vuorokaudessa käytettävissä ja kun siitä laskee pois nukkumisen niin hereilläoloaikakin on aika sama kuin muillakin (pyrin nukkumaan sen 7-8h joka yö). Töissä tulee vietettyä aikaa tietty aika, enemmän hyvin monena viikkona kun se 37,5 tuntia joka ei sekään välttämättä ole hyvä asia. Silloin sitä koittaa ottaa ilon irti näistä hetkistä jotka ovat olleet kohtalaisen harvinaisia: Lounas ystävän kanssa keskellä työpäivää. Kun tarkoituksella sanoo työkavereille, että on lounaalla ja lätkäisee puhelimen äänettömällä. Kyllähän sitä mailissa odottaa sitten ongelma jos toinenkin, mutta se 45 minuuttia totaalista vapaa-aikaa on aika luksusta. Enemmänkin lienee tosin tulossa työpaikan muuttaessa Helsingin keskustaan viikon sisällä. Vaan sitä ennen hyvä muistutus, että näinkin ehtii nopeimmat kuulumiset vaihtaa. Ja saada myös pitkästä aikaa asukuvat blogiinkin, vaikka mallin olo ei ollut kovin hehkeä.

Vaan mistä ihmeestä se aika sitten kiskotaan? Töihin ja salilla käyntii? Kyllähän se niin menee, että se on sosiaalinen elämä joka siinä jää vähemmälle. TV:n katsomisen voi unohtaa kokonaan, ainakin omalla kohdalla se on jäänyt niin arkena kuin viikonloppunakin. Samoin uutisten puolelta luen enää ns. uutiset. Jos joku kertoo jostain julkkiksesta, niin olen aivan pihalla mistä puhutaan. Itselleni turhaa informaatiota joka jää lukematta, vaikka muutoin selaankin Ylen ja BBC:n pääuutiset ja omalistan mukaiset uutiset joka päivä lisättynä jokusella talous ja IT puolen juttulla. Sen lisäksi karsimisen kohteeksi on jäänyt kodin hoitaminen ja ruuan laitto. Siivous tehdään mahdollisimman tehokkaasti kerran viikossa samalla kun pesukone rullaa kaikki vaatteet kerralla puhtaiksi. Ruokaa taas laitetaan kerralla viikon tarpeiden verran, eihän se kovin vaihtelevaa ruokaa ole syödä samaa kolmea iltaa putkeen, mutta ainakin on ruokaa. Viikonloppuna siis valmistellaan viikko kerralla.

Yksi karsinnan kohde on ollut shoppaus. Ennen vietin tunti tolkulla netissä ja vielä siihen kauppoja kiererllessä. Edelleen sunnuntai aamuisin vilkaisen verkkokauppoja, mutta vähemmän aikaa ja vielä harvemmin mitään saan lopulta tilattua. Kyllähän noilla sinisillä farkuilla, mustilla jakuilla ja valkoisilla puseroilla noita työpäivä menee vielä uudelleen ja uudelleen. Pitkästä aikaa kävin hetken pyörimässä ostoskeskuksessa pari viikkoa sitten ja kyllä olo oli kuin puulla päähän lyöty siellä vaatekauppoja kiertäessä. Ehkä Barcelonassa sitten lisää vaatteita.

Ja sitten sitä karsii niistä tärkeistä ja rakkaista, bloggaaminen on jäänyt todella vähälle vaikka tämä vetääkin monesti puoleensa. Ei kuitenkaan aivan yhtä paljon kuin salille meno tai muutama muu projekti. Kun ne voittavat niin tästä sitten karsii vähemmälle. Kun koneella ei ole aikaa enää istua joka päivä. En tiedä onko se huono asia, että istuu koneella vähemmän aikaa?

Mistä te karsitte? Mikä on teille sitä omaa aikaa ja pieniä taukoja arjesta?

Upeaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Neuletakki: VILA // Pusero: Tommy Hilfiger // Huivi: Mulberry // Farkut: GAP // Laukku: Longchamp

Molemmat Kuvat: Teemu Salminen