26.8.2016

Panasonic Lumix GX80 ja Leica DG Nocticron


Valokuvaaminen on tarkkailun muoto. Sillä on vähän tekemistä sen kanssa mitä näet ja paljon tekemistä sen kanssa, miten näet.
- Elliot Erwitt - 

Valokuvaaminen on harvoja taiteen lajeja joiden pariin tunnun tekijänä palaavan uudelleen ja uudelleen. Se on sitten makuasia, ovatko ottamani kuvat silmää miellyttäviä vai eivät. Varmasti parempiakin voisi ottaa, mutta kun se keskittymiskyky uuden opetteluun on aika vähäistä, niin ihan hirveästi ei tule kuvattua sitten kuitenkaan. Tänä kesänä on kuitenkin tullut kuvattua jonkin verran, ennen kaikkea siksi, että sain muutamaksi viikoksi lainaan kameran, joka innosti taas uudelleen ottamaan kuvia. Itseasiassa innosti senkin verran, että tuli lähdettyä ihan erikseen kuvaamaan ja kameraa kannettua mukana urakalla.

Kaikki alkoi iltakävelystä, jolla kamera jäi kotiin. Kesän alussa tuntui, että kameraa jaksaa ja haluaa kantaa joka paikassa mukaan, mutta kun kesä ehti yhtään toukokuuta pidemmälle, niin kamera tuli unohdettua kotiin. Monesti olen täällä sanonut, että tulee elää ne hetket eikä miettiä miten tästä saisi sen täydellisen valokuvan. Toisaalta joitain hetkiä voisi ikuistaa... Dilemma se tämäkin. No, vähemmän tyypillisesti se kamera sitten oli kotona ja kotikaupungin kauneus kesäillassa, siinä hetkessä juuri ennen vesisadetta, oli edessä. Ehdin sanoa noin suunnilleen poikkipuolisen sanan siitä, että kamera jäi kotiin kun sain käsiini toisen kameran.

Panasonicin Lumix GX80 tuntui huomattavasti omaa Lumixin GM1:stä painavammalta ja hetken pelkäsin pudottavani koko kameran. Vaan sen puolen tunnin kuvaamisen jälkeen (joka sisälsi useamman kukkasen, paljon peltoa ja pari potrettin tapaista) olin jo myyty. En pelkästään kameralle vaan siinä kiinni olevalle Leica DG Nocticron 42.5mm. Tuntui että lopulta se kamera kuvasi puolestani ja valitsi kuvauskohteet itse. Seuraavat parisen viikkoa lainasin samaa kameraa ja pakko on sanoa, että haikein mielin annoin sen takaisin. Edelleen harkisen sen ostamista itselleni.

Hakaniemen Pitkäsilta kesäkuussa yhdeksän aikaan illalla

Ei, omassa ei ole mitään vikaa ja se toimii moitteettomasti. Periaatteessa uudelleen ei ole mitään tarvetta, ollenkaan. Harvemmin ostan uutta mitään elektroniikka, vain koska haluan. Yleensä vanha on rikki, elektroniikka ei mene kohtaa "koska tahdon" päin vastoin kuin laukut. Jaa no uusi puhelin kyllä meni, enkä ole katunut päivääkään. Vanhakin meni hyvään käyttöön ja omistajalle joka osaa arvostaa... Siis noin periaatteessa en hanki uutta elektroniikka vain koska haluan vaan koska edellinen on rikki. Kamera ei ole, se toimii ja sillä saa kauniita kuvia.

Vaan kun kamera oli lainassa niin kuvattua tulikin sitten urakalla. Joka ikinen kerta tuntui kuvat olevan enemmän tai vähemmän sitä mitä halusin. Useampihan sieltä lensi roskiin ja huomasin olevani koko ajan krantumpi sen kanssa, millaisia kuvia säästän ja millaisia en. Suurin osa näistä päätyi jossain vaiheessa instaan. Niin siellä kuin täälläkin, ne ovat täysin siinä kunnossa kun ne kamerasta ulos tulivat. Mahdollisimman vähällä jälkikäsittelyllä. Täydelliset kesäpäivät Juhannuksen ympärillä toki vain entisestään korostivat halua päästä kuvaamaan ja sitä miten mielellään kameraan tarttui. Ainoa ongelma tuntui olevan kameran koko, suhteessa siis olemassa oleviin käsilaukkuihin. Huomasin tosin kyllä kantavani kahta laukkua mukana samaan aikaan. Tuntui toimivan niinkin.

Pääosin ehdin ottamaan kuvia Espoosta, muutaman kuvan verran tuosta naapurista Helsingistäkin. Vaan mikäs Espoossa on kuvatessa, kaunis kotikaupunki, jossa on niin merta kuin luontoakin tarjolla. Ihmisiäkin tuli kuvattua, seistyä itsekin mallina ja kesäkuun blogin asukuvat olivatkin näillä otettuja. Kaikkineen en moitteen sanaa keksi, en kummastakaan. Reilun kuukauden jälkeen harkitsen edelleen, saattaa jäädä harkinnan tasolle, mutta silti... Tiedätte sen tunteen kun jotain haluaa, se kuitenkin maksaisi liikaa ja sitten taas... Toisaalta, onneksi sain lainata. Löysi sitä intoa kuvata uudelleen myls jostain ja omakin kamera alkoi kulkemaan vähän useammin mukana ja kuvattua tuli loppukesästäkin enemmän kuin aikaisemmin.

Holma-Saarijärvi Nuuksiossa kesäkuun ilta-auringossa

Sinällään en tiedä, osaanko suuremmin arvostella, tekniikan puolesta. Ei kuulu omaan osaamiseeni tuo tekninen osaaminen, mutta toisaalta onko se lopulta edes tarpeellista osata? Ennemmin antaisin kuvien puhua puolestaan, yöttömän yön kesän kuvissa on ikuistettuna paljon kesää sellaisena kun sen siihen aikaan itse koin. Se kuitenkin itselleni on se valokuvan perimmäinen tarkoitus, kauneus ja muisto. Se, miten itse sen asian näkee. Omalla tavallaan saada esille se hetki, sellaisena kun se on kuvan katsojalle saakka. Joskin kun itse ottaa omaksi muistoksi noita niin painottuu se, millaisen hetken haluaa ikuistaa ja miten.

Kaikkineen valokuvaaminen on taiteenlaji, jossa harjoiteltavaa kuvaajana riittää vaikka kuinka. Matka on pitkä opetella, mutta hiljalleen. Mihinkäs sitä tässä oikeastaan edes kiire olisi? Paitsi toki kun on luonteen laadultaan tällainen "mulle kaikki nyt heti" niin odottaa ei kyllä malttaisi vaan kaikki pitäisi osata heti. Ehkä en siis ainakaan eläimiä lähde kuvaamaan, tuskin se täydellinen otos jostain karhusta syntyy ensimmäisen viiden minuutin odottamisen jälkeen.

Juhannuksen aatonaattona juhannususva, kello taisi olla yksitoista yöllä, valkoinen kesäyö

Suurin kiitos siis Focus Nordicille välineiden lainasta, sai aikaan kyllä hymyn kun tuntui kuvat onnistuvat liki yli odotusten. Merkkisukollisuudesta oli jossain vaiheessa vaatteiden kohdalla puhetta, saattaa olla että merkkiuskollisuus Panasonicin Lumixeille kameroiden kohdalla löytyi myös. Leica taas... No, se on vähän kun ajaisi ensin täysin hyvällä autolla, jossa kaikki toimii ja sitten joku antaa hetkeksi käyttöön täysin uusin, kaikilla herkuilla varustellun Audin. Kyllä sen eron näkee (ja huomaa hinnassa myös jos ihan rehellisiä ollaan). Käykää ihmeessä vilkaisemassa Lumixin Nordic-sivut niin Facebookissa kuin Instassakin. Etenkin Instassa itse pidän kauniiden kuvien sivustojen seuraamisesta ja Panasonicin feedissä tuntuu olevan kerta toisensa jälkeen kauniita kuvia.

Mitä te haette kameralta ja valokuvaamiselta? Onko aivan sama millainen kamera on kädessä vai onko tekniikalla oikeasti merkitystä kuvien kanssa? Meneekö kaikki jälkikäsittelemällä vai haetteko täydellisen kuvan jo kuvaushetkellä?

Leppoisaa perjantaita!

Yhteistyössä Focus Nordic

Ystävän pihalta istutuksia kesäkuussa keskipäivällä

24.8.2016

Punainen sadetakki


Sateinen päivä on kuin lahja niille jotka lukevat.

Sateinen päivä on monesti se päivä, kun meilläkin tartutaan kirjaan ja vain luetaan ja luetaan. Ainakin jos on vapaata. Monesti vaan vettä tulee silloinkin kun jonnekin on mentävä ja sen takia on hyvä olla olemassa myös sadetakki. Itselläni näitä sadetakiksi kelpaavia trenssejä on kaksin kappalein joista tämä punainen on saanut olla todella kauan kaapissa. Monta vuotta se oli liian pieni, vieläkään se ei istu kuten se voisi istua, mutta siihen suuntaan ollaan menossa. Toisaalta punainen värina väärii myös vähän taas totuttelua, joten hiljalleen kohti sitä punaista siis, takin voimalla.

Pariksi tähän kokonaisuuteen varmaankin juuri siksi valikoitui hyvin simppeliä ja turvallistakin sinistä ja valkoista, mielellään vielä kaiken varalle tummaa sinistä, jotta takin kanssa kokonaisuus ei olisi liian silmille hyökkäävä. Onhan se punainen takki... no, se on punainen. Pitkän aikaa välttelin punaista värinä, liian kirkas. Mutta hiljalleen se on palaamassa vaattevalikoimaan jälleen. Tai siis kaivan ne vanhat esille, en minä niitä mihinkään pois ole laittanut. Uskoin sen punaisen kauden tulevan takaisin vielä. Onneksi uskoin, olisi muuten kalliita ostoksia taas edessä

Millainen teidän sadettakkitilanteenne on? Vai mennäänkö sateenvarjojen varassa? Vai kenties sellaisialla kunnollisilla sadetakeilla, eihän trenssit mitään kunnon myrskyä toki pidä.

Hyvää keskiviikkoa!

Takki: Halonen (vanha) 
Huivi: Esprit
Neule: GANT
Hame: YourFACE
Kengät: Tommy Hilfiger
Laukku: Longchamp


22.8.2016

Kesäloma asu


Joka kesässä on omat muistonsa. 

Lomaltapaluu viikko hurahti siis täälläkin käyntiin ja arjessa mennään jälleen. Pehmeälasku toimi oikeastaan todella hyvin kun kotimaassa oli viimeisen viikon ja etenkin viikonloppu kotona teki erinomaisen hyvää siihen, että aivot kääntyivät lomasta arjen puolelle. Sanoin eilisessä postauksessa, että lomasta ei ihan hirveää määrää asukuvia ole ja syykin on oikeastaan näissä kuvissa. Tämä voisi olla miltä tahansa päivältä allekirjoittaneen loman ajalta. Farkut, tennarit, huppari ja alla t-paita. Lämpimän kohdalla ilman sitä hupparia. Pääosin reppu selässä, käsilaukku joko mukana noin tai repun sisällä. Joskus jopa ilmankin reppua. Jalassa myös ne vaellushousut ja/tai -kengät. Kaikin puolin siis loma, jonka aikana ennemmin mentiin kuin välitettiin siitä, miltä oikeastaan näyttää. Meikittömiäkin päiviä tuli aikamoinen kasa, vielä enemmän niitä päiviä kun laittoi pelkät kulmat ja ripset kuosiin.

Vaan arkeen palaaminent arkoitti meikkisuteihin tarttumista (ilolla kylläkin) ja jakkujen kaivamista kaapista, tennarit vaihtuvat ainakin osittain korkoihin, mutta farkuista en taida päästä luopumaan ihan helpolla. En nyt, enkä tulevaisuudessakaan. Arkisempia asukuvia siis tiedossa ainakin jatkossa, mutta ajattelin että maanantain kunniaksi voinee vielä palata siihen menneeseen kolmeen viikkoon ja sen viettämiseen oikein antaumuksella.

Aurinkoista ja upeaa uutta viikkoa!

Huppari: Espirt
Farkut: GAP
Tossut: Penneys (Primark)
Reppu: Haglöfs
Käsilaukku: Longchamp