Punainen

Kuten olen aikaisemmin todennut, minuun on iskenyt joku kummallinen punaisuuden vimma. Vuosikausia vannoin, että minä en laita päälleni mitään punaista. Koin oloni paloautoksi, niin varma olin siitä, että punaisen sävyt eivät sovi minulle ollenkaan. Jostain syystä aloin muutama vuosi sitten kuitenkin katselemaan erilaisia punaisia asusteita sillä silmällä. Ensimmäinen punainen ostokseni oli pääsiäisenä 2010 ostetut punaiset pikkikorkoiset avokkaat. Syytin hairahduksestani ulkomaita ja sitä, että Lissabonissa kaikilla oli sellaiset kengät... kunnes menin ja ostin kenkiin sopivan laukun.

Olin monta kuukautta tyytyväinen näihin ostoksiini, kunnes nyt tämän vuoden keväällä tapahtui jotain, jota en oikein osaa selittää itselleni. Ostin nimittäin ensin alennusmyynnistä punaisen käsilaukun. Sen jälkeen tulivat tasaisessa tahdissa myös alennuksesta ostettu huivi sekä Dublinista pääsiäisenä tuodut punaiset kengät.

Viime viikolla se kuitenkin tapahtui, olin äidin kanssa kaupassa kun Halosen puolen hinnan päivillä näin sen, mitä ilmeisesti olin tiedostamattani tahtonnut jo kauan:


Menin ja ostin kirkuvan punaisen trenssin tietämättä oikeastaan edes itse, mikä takissa niin suuresti viehätti (-50% alennuksen lisäksi siis). Kiitos sateisen viikonlopun laitoin takin heti päälleni perjantaina ja vaikka on myönnettävä, että takki piti vettä Turun kaatosateessa, niin avokkaat sen sijaan kastuivat ja sen takia olin kipeäkin.

En ihan ole varma vielä, mihin tämä äärettömän oloinen rakkauteni punaiseen mahtaa minut johtaa, mutta ainakin tällä hetkellä takin myötä on sellainen olo, että en tarvitse mitään uutta punaista hetkeen. Ihan kuin se olisi täyttänyt koko punaisen vaatteen tarpeeni. Kuvan muuten kiltisti otti Kotinörtti.

Tarkkasilmäiset ehkä kiinnittivät huomiota jalassani oleviin sukkahousuihin kuvassa. Kyllä, ne ovat juuri nämä kehutut Englannista tilatut mallit, jotka koin myös voivani kaupunkivierailuni kunniaksi vetää jalkaani.


Lauantain kunniaksi ovat saumat jo aavistuksen vinossa, mutta ah niin ihanat ne kyllä jalassa ovat. Hivelevät säärtä kuin paraskin silkki. Näitä täytynee tilata lisää. Ellen sitten odota kiltisti ensin Dublinin reissua ja katso sieltä jos löytyisi yhtä hyviä. En osaa sanoa, pitää katsoa. Näitä ainakin rakastan ihan täydestä sydämestäni.

Joskus elämä on täydellistä, ihan vaan koska jalassa sattuu olemaan täydelliset sukkahousut.

Kommentit