Marketin ihanuuksia

Kuten eilen lupasin, on tänään luvassa tarinaa ostoksista, jotka sain tehtyä siitä huolimatta, että en aikonut mitään ostaa (kävin muuten vielä kirjoittamisen jälkeen kaupoilla, ihan vaan piti mennä katselemaan ympärilleni ja hups sainkin aika kasan alennusmyyntitavaraa, mutta niistä ensiviikolla lisää). Paneudutaan nyt kuitenkin tuotteisiin, joista kaksi on vanhaa luotettua ja yksi sitten ihan uusi tuttavuus.

N7 on tuotemerkki johon tutustuin ensimmäisen kerran joskus viime vuosituhannen puolella kolutessani Briteissä Bootsien valikoimaa läpi. Rakastuin sarjan puhdistusaineisiin ja silloin niitä kannoinkin kotiin. Suomesta tuotetta ei silloin saanut. Jossain vaiheessa näitä samoja oli Sokoksen Emotioneissa ainakin myynnissä, siis reipas viisi vuotta sitten. Sitten ne katosivat sieltä. Voitte siis kuvitella millaiseen hymyyn kasvoni levisivät kun löysin tätä Prismasta, nätisti aseteltuna pöydälle vastasaapuneissa. Tarjolla oli myös rasvoja, mutta tämä puhdistusmaito on koko sarjan ehdoton suosikkini.

Omalle iholleni mitä parhain tuote, joka pesee hellävaraisesti puhtaaksi ilman sen suurempia jäämiä iholla. Usein omalle iholleni siis tuntuu jäävän sellainen kerros puhdistusmaidoista, mutta tämä on riittävän ohutta pestäkseen meikit pois ja jättääkseen jälkeensä kevyen tuoksun.

Itse pesen tuotteen pois vedellä, vaikka sen näemmä ohjeistuksen mukaan voisi vanulapullakin poistaa. Olen varmaan niin suomalainen, että tarvitsen juoksevaa vettä kasvojeni pesuun (ei muuten helpoin yhdistelmä ulkomailla). Tuotteen tuoksu on itselleni sopivan mieto ja myönnän, että sen verran on tyttöä minussa, että rakastan tuota hennon pinkkiä väriä myös.

Omasta mielestäni ehdottomasti kuitenkin parasta tässä koko pakkauksessa on pumppupullo. Annostelee kerralla sopivan määrän ja ehdottomasti kätevä, anakin omassa käytössäni. Toki tuo 200ml purkki maksoi 10€, että halvemmallakin saa puhdistusaineita, mutta itse ainakin suosittelen tätä todella paljon.

Toinen jota suosittelen (joskin aivan eri käyttöön) on vanha kunnon Vitalis.

IVANA Helsingin uudelleen suunnittelema purkki, tavara on vanhaa samaa tuttua huulirasvaa, joka pitää huuleni pehmeinä. Vaika purkkihan tämä on ottaa mukaan laukkuun kulkemaan ja siksi tätä huullille laittelenkin aina iltaisin.

Tuoksusta itselleni tulee mieleen aina isänäiti joka minut opetti jo ala-asteikäisenä Vitalista käyttämään. Sen koommin en ole yöhuulirasvastani luopunut. Vaikka monia muita tuotteita olen vuosien saatossa vaihdellut, niin tämä kotimainen on pysynyt kyllä rinnallani jo yli 20 vuotta. Taisi peräti olla ensimmäinen kauneudenhoitotuotteeni joka oli ihan ikioma. Silloin se oli se kelta-punainen purkki, nyt tämä.

Sama ihana vihreä ja todella riittoisa rasva, en luopuisi vaikka miten päin koetettaisiin.

Sen sijaan vartalovoide on itselläni tällä hetkellä hakusessa. Omistan siis ihan hyvän, mutta sen suuri miinus on avattava korkki. Kuten jo todettua, olen pumppupulloihminen.

Kokeiluun löytyi siis reippaat 5€ maksanut oliiviöljyä sisältävä rasva, tämäkin Prisman hyllystä. On myönnettävä, että minua oikeastaan viehätti enemmän purkin kaunis ulkonäkö kuin se, mitä se tuote oikeastaan sisältää.

Kauniit etiketit ovat heikkouksianni, joten tämän osuessa näköpiiriin en oikeastaan voinut muutakaan kuin sortua sen ostamaan.

Tuotteessa sanotaan olevan oliiviöljyä ja siltä se ainakin miedosti tuoksui. Jälleen siitä hyvä tuote, että en pidä kovin voimakastuoksuisista voiteista ja tämä ainakin vaikutti olevan oikein sopiva itselleni noin tuoksunsa puolesta. 

Koostumus oli kohtuu maitomaista ja levittyi nopeasti sekä imeytyi hyvin. Ei ikävää kalvoa ihon päällä vaan pehmeä jälkitunne. Ainakin parin kerran käytön jälkeen tämä vaikuttaa oikein sopivalta tuotteelta itselleni.

P.S. Dublinin reissu lähestyy, koetan kovasti saada matkavaatteita kasaan, katsotaan nyt, mihin kaikkiin väriyhdistelmiin vielä päädyn. Mahdollisimman vähän tietysti kun pitäisi tavaraa mukana kantaa. Tiistaina reissuun ja sieltä suoraan kauniiseen elokuiseen maaseutuelämään. Joten valitettavasti kirjoitukset tulevat ajoitettuina noin suunnilleen ensi tiistaista lähtien ja mökkeilyn aikana saattekin lukea sitten Dublinin päiväkirjaa.