Rakas rakas nahkatakkini

Eilen oli aika pukea päälleni yksi rakkaimmista vaatteistani koskaan. Himoitsin monta vuotta pitkää mustaa nahkatakkia ja kun sellaiseen kaksi ja puoli vuotta sitten törmäsin Lontoossa, en voinut olla tuhlaamatta takkiin useaa puntaa. Jätetään hinta arvoitukseksi, mutta sanottakoon, että takki on kallein vaate/kenkä/laukku ostoksistani, jonka olen itse itselleni ostanut.

Aina joskus tulee eteen vaate, jota katsoessa tiedät, että kävelet sen kanssa kotiin. Välillä kyseessä on laukku, joskus kengät. Tämä takki voitti sydämeni totaalisesti kun sen kerran vedin päälleni. Eiliseen kurjaan keliin sallin siis aamulla itseni piristyksenä rakkaimman takkini päälleni:

Takki: Lontoo
Paita: Esprit
Liivi: Evans (www.evans.co.uk)

Housut: Seppälä
Huivi: TieRack
Kengät: Evans (Dublin)

Emme sitten Hovikuvaajan kanssa tajunneet ottaa takista kiinni olevana kuvaa. Noh, kaiketi tästäkin saa käsityksen siitä, millainen on takki, joka saa kuulemma minut venymään noin 5cm pituutta ja näyttämään siltä, että omistaisin maailman. Jokaisen hyvän vaatteen kuuluisi mielestäni tehdä noin. Antaa riittävää buustia omaan olotilaan, että jaksaa jos ei hymyillä maailmalle, niin ainakin pitää itsensä kasassa.